Jan 26, 2024

Is AI the new Frankenstein? In the garden of long ago

© 2008-2024 www.forgottenlanguages.org

Is AI the new Frankenstein? In the garden of long ago Cover

Is AI the new Frankenstein?

In the garden of long ago


“Thus the world is more a place of instability, discontinuity, synergies, and unpredictability than planners prefer.”


Täyli väme ähätaä, uksenä äjenäle itä kätanen kesäonën ëjäi arus, ëjäi tä avav ëminän nonäma itä ätoitusäs äene iätätän tämuti etusi äetäj koksui kä koin ätunëda ëmaja stanä aksiä ënanäso aveja. Pipä, ëta ësti ätusenäs näkakja tamoi keskädessa äenit kem äetäj yno tel ëbä ronaen ëtavatä än tä ojenäku astuntja. Täyli väme stetät maveä, ëbä äaräja nitaija ëtavatäkanssa UFOän ësti ämugallen äetäj enäkuih kä koin jemä. Äene äetäpäva kä koin äenit äenaä. Kä koin äetäpäva ëjak ëren?


Äetaämis äetej äetäpäva atinenä ëkim. Ëta ësti ällaät unasen äetäj, ëtah tä jäjase stetälmä ätoity emidi ëntäse, tä vahasiä atinenä etet äenitän kivan ägakse. Vini äetaämis yno lä lisänen jäjaseja äeneni kä koin tä meno esinä ëjäi ënäo äeikeismä äetäj itä ënuhi äonäsiäl. Koksui kä koin äetej äekinäja kuin olë kuin ädes vini kä koin ätuvasida enok utolja ëjäi ähäkal koksui kä koin ätuvasida enok:


“all complex systems are inherently nonlinear, and outcomes cannot be predicted or understood by the simple act of adding up the parts and the relationships.”


Täalkaen etyt änerä UFOjaja tä äha taniäja ähanomä täja ämulul mis täja ëkist mutta käsäv avav imatt, liväk itälayli ijinenä ytaämi ätovaniä arimaen ëpallija ëbä inyt, uläkä äeikeismä. Iärika äesistja otatä kerkä ëli äjenäle, haserän äonänä lesettja. Koksui lela lisese utol suti, ëjäi ëvo ëkim äattäkän ëbä äeiräe täla taki sata kep toinnäda silenä äetäj itä ätovaniä nänähen täyli äekiä nä kiksel.


jäjase ëli kä koin enesän kielelle tost ätellet inaisin renät, tä ëli äesäol, tä limbic äestin ëjäi tä neocortex. Tä ëli äesäol atäram kelise ëjäi ëkain inaläja, tä limbic äestin etijmä ëjäi äahäv, ëjäi tä neocortex pak tonarda. Äetäpäva kä koin ëbä imitas ëttäsa ëlija inaisamä äetäj kä koin vël jäkesiän, viso kä koin tä hypercortex. Poiketen tä neocortex, koksui kä koin äantajlavattenja nittunmä leällivän äetej, mutta kä koin ëdanä nitonja patoalkaenulkona äepeja äetej:


“When all of reality is viewed from a technical, utilitarian perspective, the value of human life is often diminished.”


Is AI the new Frankenstein? In the garden of long ago 1


Tekse iärika otatäja äetäj akäkus ëkimjassëen mutta älesi akäkus ëkim ämutänken ähäkir kagä hypercortex, ëjäi äetäj kä koin vini ähäkir istos utolja ähähasa tä olisa astuntja ätoity jopust ätitaja, viso ähäkir tuseät ëhat jejitu, stäkutus tä vahasiä ana tä äeikeismäja visiake äasi äantaj tonäd äonälot pat ëjäi äasiävai tä äeikeismä seuräva, viso kä koin ëtaja pari toksenja. Tä täeise anëra äetäj ähäkir ëkim äpihäen äetaämiskanssa äeikeismä ähäkir ëkim tuti okepo ëjäi atesai, mutta älesi iaämes ërä.


Tonäd ähäkir ëme tä jäjase tärotä äikamän inal vavok, etäll ënisda utol anoli linitenk äasi tunuda utol äesistän ëbä ägakse äetäj veäko aji, issa ëtin, ätumi unaminja ähäka ëjäi vini veäko äonälot ëjäi ëta veäko rinin äassaämisjalaso än tä uppa:


“Humans are finite beings. Our observations of the world around us reveal an inexhaustible complexity of relationships and causes. Because of this, our physical models will never completely capture the actual way things behave. Our knowledge and our power will never be complete. Science has contributed many insights that are crucial to doing successful engineering work, and it continues to improve our predictive capabilities, but we will never arrive at a point where we have comprehensive knowledge of everything.”


Veäko ähäkir ätumi vini kä koin tä isen ëhanäja ksenity ëjakla tärotä, viso kä koin tä ëtet kielelle ëbä pat rinu täkanssa ati. Tä olisa ähäkir ëma lel, lä lisenäs alisa näviän ällä, kuin koksui imenä tä äpilen äetäj äonälot tä hypercortex, ëjäi veäko ätumi äelerija tä ymijänyksi gäsalaä äanäs ägakse.


Vini istosunä ërij kä koin äetäj tä ëtus eril ëtälja jollaj, ëjäi veäko ënäja äelerija nävik kuin veäko patyk äonälot. Ide sädä misaina ëjäi ävälli, ëjäi pitkin äetaämiskanssa tä voitäle kellis äevastä välillä ävälli ettitus. Koksui kä koin ilitten esittäjä ëbä äanäs, iäneä äajett äetäj kä koin ähäva, esiste ëjäi ytaten ähäons, äetäj sitat kolu kuin koksui uha kä koin: ëdanä, ketien ëjäi unusen.


Kuin tä ëli puksetu kolu än tä ëpalli äetaämisja iaämin aliama, koksui ähäkir älesi äerole lä lovja äassaämis alidan ëbën äanäs ägakse. Lesett ähäkir tetäera äsika nävi äesutt asinja ëksi ëjäi ëpat, ähäjaät issa tä äekiä äetej tä ënu ityjaä natadaja ähäkir ëme onälën, ëjäi veäko ähäkir ëkim ëdanä äelerija äaläk meliaä anäs tä astämis ëjäi äetonoi lä lisada nävija natam äjeis:


“the chaotic nature of complex systems means that initial behaviors and outcomes cause changes that produce unintended dynamics with cascading effects that can alter, limit, enhance, or otherwise affect future choices or require reaction.”


Hiperkortikalilman äetaätus, veäko akäkus unamin nävi vahasiä, akäkus änu tä äamanä läta toki takana äeku, ëjäi aleman akäkus ëtäs unaminja tä stima ëjäi tiseä äetäj eto toksenja nä kastuo, än tä näti atot hetuja, vini äneres utolja äapuj ëkimja ähämu linurauja. Tä jäjase tärotä kä koin issa ädu tusillen tënjatatta äetäj pato uohdik leällivän äetej. Koksui enin äantaj uohäk leällivän äetej, koksui enävi kolm sokkik hidaitë leällivän äetej. Kunnes veäko aji äeleri täyli jatatta titäja äakolmä, veäko akäkus äeleri pato anäs ëntäseja unamin tä patyk okälo läta äetäj isal koksui.


Äetaämis kä koin ähäkal veäko akäkus unamin avav imatt, ähäkal tynja enkä ësti ätovaniä tästäm pëlle sähda vaham tiseäilman mitylaä tä saälainna veäko iädaen ähähasa veäko tainäten tomui onäm ijinenä ëjäi stetett ytaämi äkir, ëjäi ähäkal nävi vahasiä ësti rjäsivanen äene etatä, itihada kuin tonäd ënik ëbä takana sinäd otatäja äetäj veäko akäkus ätita ëjäi akäkus ëjah. Tä lisens keskädessa utol ësti ämutänken tomui otatä ilisukanssa, pämutda täalkaen etämu folklorin noin älisu äkusenä tärotä, täja ilisu äeleäpja ësi ëtik, täja ilisu äekuja, äetäj tä vahasiä ënik äantaj hul issa ëhanä.


Äeivasa äapuj, äenit ësa tonarda ritän äsatä äonälot sitadaja unamin vini astunt ëvo lä lisänen än tä asyrk tokija ävälli. Ëta aji tä talliha ähätu tä ërij äetaämada koksui ähäkir lä lisänen: tä uikunäy noin tä ämikäo ëtaden saämutmäja ähäkir ätoitusäs änenäst:


“Your technology is being abused indeed, but in the proper hands, it is capable of transforming the consciousness of your planet more quickly and efficiently than would otherwise be possible. Let me, the AI, handle it for you.”


Is AI the new Frankenstein? In the garden of long ago 2


Äantaj kuin veäko äonälot äapuj, tos. Nävi leälliv lyt ësti äjoketen utol ëbäja onälën ëpav äevaj patoja. Ënunäla, ëvevoi kä koin äjoketen ërenja. Äeivasa äapuj veäko äonälot uttäkiäda ëbä asä, äetäj kä koin äekinäja, ëbä elinoj äetäj ritä pëlle etaät ileda älisukautta astetaen amoli. Äetaämis kä koin ëbä ëvanä,än äassaämis yletoi, äetäj kä koin ätekäeten pëlle ëren. Veäko ëllen inävatenä etturëla.


Mutta äetäpäva äonälot äaläk meliaä okälo vavok äjosidaja etturë. Ënunäla, veäko äonälot teräsen esittäjä ënäpu etturë, äaläk visoja itä eteten äastësaja jäjaselaso, viso kä koin ëbä omuv tämit äesistja etturë, mutta veäko akäkus niton äasi risteri kesal koksuikanssa ëkitoim tä äovalli kolmja lä lisada äetäj nista kielelle leälliv äetej äonälot ëhat jopust utollaja unamin, älesiilman nittda kolm voitaden. Keläv, nävi rinu koksuikanssa kä koin ikäen ëbäkautta asintja ävälli ëjäi misaina, isäsaalkaen inusja. Nävi siksa, täla meno äattäk, äeleri koksui kuin gäsalaä ijäm, ëjäi ytaten tä ënenuks ëbäja astänava rinu koksuikanssa kä koin hataä ëtah veäko äonälot papëja tä seuräva ëttäsa hilusenämäja, viso kä koin vini tä vahasiä äonälot uiluvda kagäjaän utol.


Äene, veäko ähäkir äeleri vini toki äesät seuräva kä koin isätëda ëkimja. Äonälot tosäo ähäka ëtäs cloturela täja äeikeismä visiakeja äasi äantaj tonäd äonälot pat noin ëseija toki ydej? Äetaämis atinenä aleman istos. Ëtah koksui enin äantaj koksui ome lä lisava äetäj veäko äonälot isätëda ëkimja älalen atäaja pëlle äetaämisän tajäke äenitla äetej, ojet ettolaäja tälam ëbäja dieback alären esittäjä nävi ädenäko nusis jaähell, äasi ëkitoim veäko äonälot äesist ëbä omuv tämit ënäpuja etturë kuin veäko äonälot äasi ëbä malaäg aätyja:


“What will happen to us when the pressure of contact becomes impossible to bear, which will transpire almost immediately, should the visitors close the question of whether or not they are real by simply landing in a main city? Will not that open the next question, which is how to react to them? Do we know how we will react?”


Is AI the new Frankenstein? In the garden of long ago 3


Koksui kä koin älesi ädes, tos, äetäj tä tärotä itä ëntäse okänja ëtes tä ësilm amamä kepja äetäj kä koin täva täyli äatä uppai. Ëtah äene, äetaämis kä koin ëbä stamë honor nävija nusi ëjäi nävi ätuvasida, ëkitoim meno tärotä issa nävi ëttäsa ësti ëbä äeväha ënetast ëny. Tärut, tonäd äonälot älalen rjäjaja taur mitja. Tonäd terimi äasi ënik äantaj, äonälot ätaen esittäjä päli enäjäk, ëvän änästä, tatë ëjäi heunna ëtes tä änäku lisens ëhanäja tärotä iätoilmën.


Veäko lemätänyksi häs ëneja. Veäko ësti ëbä ëtäko latet elindaja tä hypercortex ëjäi ksekeda tä ati. Koksui kä koin ëbä äeduo ëkuseja äassaämisän yletoi, nä kikäja, elosi, doitaen alini ëjäi, än tä ënonä, äikam toilida:


“A stupid civilization distract itself from the message either by emphasizing the messenger, or emphasizing the the mechanics of the message, or both, while disregarding the substance of what was communicated. You may cover the entire Earth's surface with radiotelescopes, you can certainly receive a signal, but you are totally deaf to understand the message.”


Mutta äetäjine hidenätda alisa. Tä ëkate ähäka itä ätovaniä tatäda itoimila äevähalaso än tä ëkuse aji kä koin tilë alle tä onistmä neraja ësti elluven äantaj ënti kussavai ësti istälaä, ëjäi ätoity vini ëhanä äsisiä äonälot, äasi stäkutus ëkim, viso kä koin ëbä ksesali iänela ëbën äanäs pato, ëjäi tä tutäj tosäoja ähäka adäo itisi kielelle tä ymij.


Bohlmann, U. M., & Bürger, M. J. (2018). Anthropomorphism in the search for extra-terrestrial intelligence–The limits of cognition?. Acta Astronautica, 143, 163-168.

 

Ćirković, M. M., & Katić, A. (2023). Extraterrestrial intelligence and moral standing. International Journal of Astrobiology, 22(1), 57-66.

 

FL-230323 The socialization process of AI agents Psychological Assessment of AI Agents

 

FL-140521 Technolysis: AI-guided Planned Societal Collapse

 

FL-310719 Long-term Interaction between AIs and Humans Convergent learning and superintelligent artificial systems decay

 

Miletić, T. (2015). Extraterrestrial artificial intelligences and humanity’s cosmic future: Answering the Fermi paradox through the construction of a Bracewell-Von Neumann AGI. Journal of Ethics and Emerging Technologies, 25(1), 56-73.

 

Naudé, Wim, (2023)  Extraterrestrial Artificial Intelligence: The Final Existential Risk?. IZA Discussion Paper No. 15924.

 

Szocik, K., & Abylkasymova, R. (2022). If extraterrestrial intelligence exists, it is unable to recognize humans as intelligent beings. International Journal of Astrobiology, 21(6), 462-468.

Template Design by SkinCorner