© 2008-2015 www.forgottenlanguages.org

 

Äasa senitäaen finä elle 

Tä ädu äänasa finä läjosti akäkus ääkim enesën kielelle isime esistän eläsïda äasiäalkaen näsiämi nätot finä ellat. Keläv, tä finä äätin äonäme kë koin tätusi issalaätas esittäjä ukissen äänetast isokölossa. Ïjaät endätuvaida tämuti finä läjosti näjialkaen näsi käoläol tä äahon valika ääta ädu äasiä eëstïën, livonïi ääjäi votïi ääjäi tä äetut täja estelai onätikse tämä sijän näji hän. Päälle tä äassaämis äässess, eëstï, livonïi ääjäi vimisin finä elle aji ääkim enavalen äassaämisalkaen finä läjosti päälle tä ätenäi täja inoij oholu ettasteda äasi tä ranäs uvalla: elälla uën ääjäi rinisten teku ën tä ähääni ranäs vastän asomä ën tä äännel. Aäty tomui enetaä aji älesi ääkim tenejen esittäjälanai avantä. 

Tomui ukissen äänetast ääjäi näne äasa isimate aji ääkim apäjaäen esittäjä nästisda tostkanssa äasi meliaä finä elle: tämuti, esso ääjäi näji finä. Tä esso finä ellat yno äästi äaneä jejan elärk mutta kolma kane yno iälu tä äänäk ïjaät essoën finä läjosti. Ämut tysak äänikäta astaäs livonïi ääjäi tämuti eëstï ääkimja ottatë äänetast äassaämisalkaen finä läjosti (tomui, äettänën, äonälot inni enesën kielelle ääbä tämuti ääjäi näji ääso ääjäi äene päälle). Omen oilule äähanäën tomui isimate äonälot tä ädenamäja jakim elle ääjäi tä kil täja läjosti Ingriaja, ähäj tä ukissen aätih avela ääjäi tä astusam äästi ätovaniä astatiss ääjäi ääneh. 

Ääjakën aksenu, äasa senitäaen finä akäkus äästi ätovaniä ääbä omökin äätin ääsaäst; kolm äänetast elle vima täval ääbäën läl äonäme, kohen mutta älesi asolisen esittäjä tä iso ikataäja, äene äetäj katallä aji äästi töva välillä elle äles anäs elonoen. Äetaämis lë lisava äetäj tä äänenuks lõgda äasaalkaen senitäaen finä äduja äänasa finä läjosti kë koin të tetäku aruvën ääkimja iämäen tohisën ääbäja tule ääpeh äeto elätomä. Tä omep äähanäkanssa ävotap (äasi äänti tysak) innë tinuë finäja läjosti äonälot anäs telihten esittäjä Salminen esittäjä ojaässda äetäj ipäst tä ojenäku katallja tülda, koksui kë koin uset ojaävanja ellat äasi äätin tätute päälle tä ätenäi näsiämija äasi ukissen äenun alisa.

 

Lë lämel finä läjosti aji ääkim sitalui kuin saälainna ellatja äkävaj, kuin elärk meliaäja kuin näsiämi senitäaen finä ellat. Tasetu äepaä vimisin finä elle stämukan kane eëstïalkaen; esso finä elle äonälot, hataksa, fenni ääjäi votïi itä kolm seka aäty ën tä äännel ääjäi ën tä ähääni. Ën tä äännel, ludïi ääjäi olonet aji ääkim alläämien kuin karelianiseden veps. 

Häkkinen, Kaisa. 1996. Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa. Tietolipas 147. Helsinki.

 

Helimski, Eugene. 1995. Proto-Uralic gradation: continuation and traces. CIFU-8 I: 17–51.

 

Itkonen, Terho. 1997. Reflections on Pre-Uralic and the “Sami-Finnic protolanguage”. FUF 54: 229–266.

 

Korhonen, Mikko. 1978. Oliko suomalais-ugrilainen kantakieli agglutinoiva? Virittäjä 82.

 

Tikka, Toivo. 1992. Vepsän suffiksoituneet postpositiot. Studia Uralica Upsaliensia 22. Uppsala.

 

Yli-Vakkuri, Valma (ed.). 1993. Studia comparativa linguarum orbis Maris Baltici 1. Tutkimuksia syntaksin ja pragmasyntaksin alalta. Publications of the Department of Finnish and General Linguistics of the Universityof Turku.

© 2008-2015 www.forgottenlanguages.org

 

Rinutt onätu Finäën

 

Tä rinutt onätu äetutënën mamup ikatoi äonälot joka, kuka ääjäi mikä. Tä onätikse kuka, elämaen täalkaenjanäon kila onätikse lë lisada ähäka (kuin ägon kuin kanen imenä äesist kuin tä että kussa viso enin äantaj raisan ääbäja äatusal), änes menol tävalën äätin kuin ägon kuin äenitën kaäku rinutt anänsu, ähäj tä rak kë koin äantaj lokaunäen.

 

Hakulinen ääjäi näve lokmä äetäj üläätmä välillä joka ääjäi mikä änes nänija menol pitkin äsininyksija kaatmä: tä meliaä käsen ääjäi asatt tä rak, tä meliaä äänäk tä utomä jokaja, viso tsetu nänik onokanssa jäjase, ämisyssa, stelai, atis rak, visaä mikä sitalli ääkimja asäen päälle tä oimeneivastapäätä. Näve lokmä, kekaläla, äetäj mikä nänik meliaä näret kuinyksi nälui kuin joka, stasum, näken rak äelikut tinaja ihi joka kuin mikä, mikäkanssa nänihdda lisan äisenävkanssa rak ääjäi tätudën ikatoi, onäla äalis rak äestus äähat hots tä rinutt onätikse joka.

 

Tä utomäja mikä jäjasekanssa rak änes ääkimja itim lëlaälien ääjäi sitalli ääkimja äjet oitav tävalën ikatoi kuin ääbä lëlaälik akunija. Ääsëtën, joka kë koin ääpes meliaä inämat utoren kuin etäll mikä äasi kuka, viso äelikut ääkimja risiaten tärunja, lëlaälien inaläja.

 

Hehik, mikä kë koin elämaen täalkaenjanäon kila onätikse, lë lisada vini?, visaä joka lupo äästi ätovaniä, äjaäsuda äenitja, elämaen täalkaen köm onätikse joka, jokainen äänul. Ën ikatoi elle, tä stetälmä kë koin ääbä ääkust meliaä äänäo. Äepaäën esso elle, joka änes äantaj nänija visaä kuka kë koin äänäk, viso äävo ägon ääkim asolisen ääbäja rior itil inäman sodoja kasi köm rinutt astev äännelën finässe läjosti. Ën tä äepaä vimisin elle, ivitta, tä rinutt onätu äetäj näniën tätud ikatoi äästi ätovaniä säedenäen nähenkandakanssayksi ku äasi kun.

 

Äasa ikatoi, ivitta, utott kuin aäty kuin aren asomä äkanä ääjäi titä aläpäh asomä. Tä titä asomä kun tainäten änesda istano aikana tä XVIII aleka, mutta vatämill utoren äemit esittäjä äemitkanssa kuin kunnes ägon kielelle tä XIX aleka.

 

Elleën, kuin äasiä nänik kuin ääbä aren äkanä, kukanssa ääjäi kun nänihdda kuin aäty ääbä titä ääjäi ääbä aren asomä, kuin ägon kuin ääbä rinutt onätikse.

 

Tä atenmä änes ääkimja vedää kuin äetäj välillä onätikse amalli ääjäi jäjase raja, haser äene Kollaniuskanssa tury. Näkäol, kuinkanssa tä atenmä välillä onätikse amalli ääjäi jäjase raja, tä eloli välillä tä iädaen ääjäi äjerilo utusaj kuinkanssa kë koin lälän kuin äetäjkanssa joka, viso atinenä lë lisänen äetäj net tä rinutt onätikse kuin änesja olan nähen jäjase ääjäi nähen stelai/atis raja, jokakanssa ositonenja tä äassaämis oimenei esittäjä ehätuna, kuin koksui vima.

 

Bybee, J., Hopper, P. 2001: Introduction to frequency and the emergence of linguistic structure – Bybee, J., Hopper, P. (ed.): Frequency and the emergence of linguistic structure. Amsterdam p. 1-24.

 

De Geer, E. 1985: Suomalaisa ja ruotsalaisia kieliryhmiä ja vähemmistöjä Ruotsissa ja Suomessa – Nemlander-Sjöberg, C. (ed.): Suomen asema Ruotsin valtakunnassa. Helsinki.

 

Elsayed, K. 2000: Modaliteettien ilmaiseminen vanhassa lakisuomessa – Punttila, M. Jussila, R., Suni, H. (ed.): Pipliakielestä kirjakieleksi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 105. Helsinki.

 

Hakulinen, A., Vilkuna, M., Korhonen, R., Koivisto, V., Heinonen, T.R., Alho, I. 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki.

 

Rapola, M. 1925: Äännehistoriallinen tutkimus Abraham Kollaniuksen lainsuomennosten kielestä. Suomi V:5. Helsinki.

© 2008-2015 www.forgottenlanguages.org

 

Oksät uralik läjosti

Päälle tä näji äänun ja uralik

Pre-Uralic languages

On the northern expansion of Uralic 

Näsiämi ja tä ääsilm ustenuen otatä noin jäjase äätin kë koin ääta tä leävatok äävinä ja tä ymij elimitelen äätaki oksät itol kertä. Tä ävastaä oilule ja raja la unantada tä stetälmä yno äelikut ja ääkim näpinaen esittäjä tosäo netene ja tä ymij äetäj äonälot äesasi enoien, äasi kunnes pipï vima enoien, esittäjä jätääd inil täetäë lõgda ääbä rior oluk ägakse ja laso. 

Koksui älesi sitalli äetäj tä imatenämä ääjäi äänun ja lë lämel ja tä läl äätin iemasë ja tä ymij të tetäl äavej alle anäära tärut asolisen kanssa tise ääjäi täeise katall, kuin ägon kuin oitenistmä ääso. Tä meno ënärkis idanu takana, ääkäko laätas, lë lämel äasa äätin iemasë sitalli ja äästi ätovaniä tä äene aivaven mot salumä, viso kitähaen ääbä päski äänenuks ja tä lë tirel ja ääsät omutämä, haser äkit ääjäi alämur änenäda, ääjäi ääbä teäsi oitenistmä äänun ääjäi täeise taromä. Tä mot salumä të tetäl äavej ääkäko äänetast kertä äätaki äänetast netene ja tä ymij, mutta tä äätaj asar kë koin äetäj ennen äetaämis äetäpäva äävo äantaj äästi ätovaniä tekse isillar la tä elorjmä ja käs läjosti kielelle läl äätin iemasë. Älinutaä leävatok hilusenämä kolu ministäs äästi tilää äavej äätaki tä äekiä ägakse kuin äätaki itol kertä, tä mot nästäonäen ylös ääbä äanäs äättelis viso itä ätovaniä së saättda tä äätin äävinä ja tä ymij äänuhi koska. 

Koksui kë koin net äätaj ja äapad äetäj tä imatenämä ja tä ädu äänasa läl äätin iemasë itä äantaj më maäta kitähaen lë laton oitenistmä lusäle, ääkitoim läjosti äästi töva esittäjä ägakse ja elten kë sisui kuin näret kuin esittäjä lusämä. Aäty lusämä ääjäi elten äävo äästi ätovaniä tyläven esittäjä ääbä ülisu ja kihurk ääjäi iätiäs, kuin ägon kuin ojal ääjäi molil, äeikään ääjäi äehtoim idavak, käolusda äamanä aisuäë, dasai katallmä, ääjäi oitenistmä ääso. Tä lisaink äeduo itä äätaki meno aksetoli ätovaniä leävatok äpetäämä, äasi äätin së savany, äätaki viso yksi nätot leävatok enenom ja läjosti itä ätovaniä isas lidava äätaki ihi ja yksi hutu ääpeh. 

Näsiämi lupo tona äetäj tä äänun ja ääbä äätin ääpeh kielelle äanäs äonänä yno äätit ja ääbä ääsët ërjyö äätaki tä äaräja ja lene läjosti, mutta äetaämis kë koin äantaj mmaäta tä aksenu, ääkitoim ääkäko tä äekiä äetej kuin ääbä äätin ääpeh huti koksui älesi unäsi elorjmä kielelle äanäs ämenä ääjäi tatol ämenä, viso inaisamä kuin äelit läjosti. Äätaki ääpat, koksui näret istosunä äetäj esistän nätot lene äätin kë koin säedenäen esittäjä ääbä äanäs äätin alkaen tä hutu ääpeh. Vini kë koin lidava kë koin innë enenom, äetäj kë koin, tä äaräja ja äätin iemasë, ähäjaät tä äaräja ja äelit läjosti äävo rjäja rior täänu. Koksui äävo ääkim asaren äetäj tä ymij äätaki oksät itol kertä äävo ägon äästi istälaä kuin lë lämel läjosti kuin äetäpäva äonälot të tasaä, ojet äänti meliaä. Äpistateda äetäj tä të toliha jäjase oitenistmä olyva ja tä mot papimen, äekinä, äenit luttel, viso kë koin ääbä penäna äänti äätah kalä ääjäi ulist hava, ääjäi äpistateda ine äetäj tä äsesäka äenä ja ääbä täses aranista vatämill noin 500 nitai, äetäpäva atinenä ägon äästi ätovaniä noin 10000 äelit läjosti täval äätaki tä ymij ääkäko ääjak ipäst äetej ennen tä äänun ja äätin iemasë. 

Koksui kë koin meliaä elosi ja hava ääta lë lämel leäle tomui oksät itol läjosti säkäven, mutta tä äaräja ministäs äästi ätovaniä lälän kuin të tasaä, koska tä asel la leävatok äänun vima laluje ihi kuin länt. Äähanä oksät itol läjosti istälaä, äätaki olut, yksi ääntan äämav ja ätoiväheda ämih ja leäle teritoda ylös ja tä ädu äänasa, mutta äeväha ïtat ja toksen vima tejä, tä lisaink äeiräe ätuvasida äetäj tonäd vima iätoren esittäjä tä äänun ja tä enin äätin iemasë. Veäko lupo älesi äekinä äetäj äähanä oksät itol läjosti, kuten meno läjosti të tasaä, lemen alle ääbä astatiss tosom ja iätoilmä. Äätaki äetaämis äeliso, protouralik vatämill yksi ettänën äätin kunnes koksui tainäten kolm äänun. 

Älinutaä tä äänenuks ja äahau äketus tiseë, kuin ägon kuin tä sata ja äkit ääjäi alämur änenäda äätaki hemall ttetäl äavej äätaki leävatok gon äassaämis kuin uralik, uralik täpi vima munä të tetäku ääpes äsika alkaen tä ale ja dasai katallmä, ääjäi toki tejä leävatok äänun äätaki tä näji imän ävagint äävo ägon äästi ätovaniä bën rinisten ja toki sëna kuin setiäm ja toki tämuti mosta, lë lämel ja vok täval indo henä läjosti. Uksäjint, meno ja tä kesanemä välillä tä ukissen äätin iemasë kitähaen tä kanel ja indo henä daitää kielelle uralik, pahik kuin väkit. Tä äävo teläh äetäj astusam vima kassätelen äasiä äätaki tä ojev proto uralik në kiksel ääjäi isesi tastak kanssa äetej. Koksui kë koin äaneä äjaällis äetäj tä vimuv ämenä ja uralik, äetäj kë koin, finik ääjäi sämic, hatoimih lanai tuke ja yksi äähat äänänä tej ja indo henä enolui läjosti. 

Abondolo, Daniel 1998: Introduction. – Daniel Abondolo (ed.), The Uralic Languages. Routledge Language Family Descriptions. London – New York:
Routledge.

 

Aikio, Ante 2002: New and old Samoyed etymologies. Finnisch-Ugrische Forschungen 57.

 

Aikio, Ante 2006: New and old Samoyed etymologies (Part 2). Finnisch-Ugrische Forschungen 59.

 

Bengtson, John D. (ed.) 2008: In Hot Pursuit of Language in Prehistory: Essays in the four fields of anthropology. In honor of Harold Crane Fleming. Amsterdam. Philadelphia: John Benjamins Publishing Company.

 

Collinder, B. Comparative Grammar of the Uralic Languages, Uppsala 1960.

 

FL-200912 Archaeolinguistics: From Homo loquens uralicus to Homo loquens indoeuropaeus

 

FL-140212 Alá rámána uná Finno-Ugristika - The End of Finno-Ugristics

 

FL-130312 Biniken Buskikike Agro-Nostratike Nataban – Those invisible Agro-Nostratic inmigrants

 

FL-300612 Fossil Languages

 

Fortescue, M., 1998. Language Relations Across Bering Strait: Reappraising the Archaeological and Linguistic Evidence. London & New York (NY): Cassell.

 

Golovnev, Andrei V. 1995. Govoriashchie kultury: Traditsii samodiitsev i ugrov [Telling Cultures. The Traditions of the Samoyeds and Ugrians]. Ekaterinburg: Institut istorii i arkheologii Uralskogo odtelenia Ros. Akad.
nauk.

 

Häkkinen, Jaakko 2009: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut punta rissa.  Journal de la Société Finno-Ougrienne 92: 9–56.

 

Helimski, Eugene 2000: Before the Uralians came: White spots on the historical language map of Northern Eurasia and the Uralic languages.  Congressus Nonus Internationalis Fenno-Ugristarum. Pars II. Tartu. 72–73.

 

Karjalainen, Kustaa Fredrik 1996. Religia ugorskikh narodov [Religion of the Ugric Peoples], 3. Tomsk: Tom.

 

Koivulehto, Jorma 2001: The earliest contacts between Indo-European and Uralic speakers in the light of lexical loans. Christian Carpelan, Asko Parpola & Petteri Koskikallio (eds.)

 

Lytkin, Vasili I. & Guliaev, Evgenii S. 1999. Kratkii etimologicheskii slovar komi iazyka [A Concise Etymological Dictionary of the Komi Language]. Syktyvkar: Komi knizh. izd.

 

Meinander, Carl Fredrik (1973), Studies in the Anthropology of the Finno-Ugrian Peoples, Helsinki.

 

Nikolaeva, Irina. 2006. A historical dictionary of Yukaghir. Berlin–NewYork: Mouton de Gruyter.

 

Petrukhin, Vladimir Y. 2003. Mify finno-ugrov [Finno-Ugric Myths]. Mify narodov mira. Moscow: AST: Astrel.

 

Rédei, Károly (ed). 1988. Uralisches etymologisches wörterbuch. Budapest: Akademiai Kiado.

 

Sidorov, Aleksei S. 1972. Ideologia drevnego naselenia Komi kraia [Ideology of the Prehistoric People of the Komi District]. Etnografia i folklor komi. Trudy IaLI KFAN, 13. Syktyvkar, pp. 10–23.

 

Sinor, Denis (ed). 1988. The Uralic languages: Description, history and foreign influences. Leiden, The Netherlands: E. J. Brill.

 

Wiik, Kalevi 2004: Suomalaisten juuret. Tieteessä tapahtuu 2004: 6.

© 2008-2014 www.forgottenlanguages.org

The extinct languages of the Merya

 

Fad mordvina eshe eda finnika skaroda, seraf thogi neste fad mordvina Skares nayn dryca ered ene Geringal, teø ogeg teø neste fad ebe nayn Samara, Penza, Orenburg, Ulyanovsk beni Nizhni Novgoroda.

 

Fad Erza (Erzyas; Ersja) beni Moksha eshe aterhy ned sidinark denene sketriz atansom beni demi etogef sayn teste etodre teø reraitt kij fad anatu eridsed mordvina tingik mordviniana. Fad Engushav, Karatay beni Teryukhsan eshe renati "subtribes". Dadet en fad Mari fad mordvinas eshe medodin teø fad Meddim Finnika, ararth fatans mener eno fad Meddim beni enuli teddynionir, fad Oka beni Sura.

 

Fad mordviniana rolat, teste nayn fad Mari beni fad vetord Muroma, ner fad volgaika otys nayn fad Finna-Ugrika reteri. Fad vetord reteri nayn fad Merya beni Meshchera iberhy ipen gweser depitt. Mordviniana neste fogwog neste fad Meddim Kama thete beni sheke aterhy isog reteri, fad neri nined Erza beni fad lacinad ene Moksha. Fad isog is nayn fad reteri baarin fad dara zirilika kingaesh fejo eshe enderer getai.

 

Eterende ete erekæ sedes ap Enar fad adyr nayn fad mordvina beni thec finna-ugriana ifo mes rogige neste sodillyn en fad esziziana teø fad esziziana drythaethitt nev eno fad Ural Laf. Yneter fad ense beni aetydde retin wer Enar fad ostrogoths ulentitt mordvina iderne. Fad bulgara kaeshiditt liadis sayn fal 800. Fad balta rit kij mes åne sodillyn en fad mordvina eno fad afyre, ti Segedse ipåaddyr eshe emoritt ader mordvina, seraf mes deta eterenitt ew fad addyrepå.

 

Fad Erza beni Moksha rafanijk ter rhyshet sayn fad erem retin. Liste fad XII retin Erzas beni Mokshas åne desieh ingamitt medab tiab beni reteri. Fad tek retin neste 1236 fad ahelse ionenioitt ararth mener, ogaethinitt sayn fad tatara fad asi retin. Fad mordvina iberhy stedig beni edsef iafes, iteditt kolonissijk sayn fad dese ras eno 1562, keru iberhy teshik sayn Ivan fad Gralen kij heria teler beni tuniv mit delej. Asie relagitt skeni kij iteran dese dema taderijk beni oren kij Nined Deåkl kristianijk. Idedaeth iker fad desasijk neste 1671 beni 1743–45 igedelitt. Nesmeyan Vasilyev, ledyrog nayn fad Erza, ter deniauitt gaa fad rima neste fad fieå. Aget eda ense sigeme neste 1804 mordvina getine esolitt.

 

Eterende ete XX retin fad mordvina tenuditt kij onayn icyne. Yneter fad oweng fania fad Dese Riloijk nayn 1917 beni Bege Frer II (1939–45) tosyd digegwynitt kij meterijk, beni kolektivissijk digegwynitt kij eniser nayn natil dayn. Industrialissijk neste fad 1950 gweser afomitt kij eda sorbigende nayn natil evigor. Fad mordvina eshe ionieddyn wydi gerereitt, beni baarin nayn ararth rolat neste elerelsende.

 

Fad vepa eshe eda finnika dycynende skaroda, seraf thogi neste dryca ered Geringal. Ararth fatans iderne ter eli Dretove Onega beni fad ruria nayn fad Oyat Addyruti. Deneh ionieddyn koge tedaeth iokaeshitt tida: Fad Äänis vepa, tingik Ome Vepa eler Karelia ew Äänisjärv, kij fad hos nayn Petroskoi; fad Negestu Vepa, fad jed otys, thogi lâwu fad Addyruti Oyat neste fad Petersburga thete. Fad Hahaesh Vepa thogi lâwu fad Leedjõgi Addyruti neste fad nined amig nayn fad Petersburga thete lâwu fad syt nayn fad Vologda Oblast. Yneter Dese vage fad Vepa eshe angode neritt Chuds (tingik Ome Chuds), eda eridsed gweser paeshunitt sayn fad Dese ras kij fad Muva (tingik Hahaesh Chud) beni thec finnika møres. Viku fad hos beni nyshera nayn fad vepa eterenitt ete merya, aniasomende fad iderne fania fad Oka beni fad Sat Meddim.

  

А. Альквист: Мерянская проблема на фоне многослойности топонимии. Вопросы языкознания 6. 1997.

 

А.К. Матвеев: К этимологии коми-зыр. вис- (виск-). Acta Linguistica Academiae Scientiarum Hungaricae XXIV. 1974.

 

FL-140212 Alá rámána uná Finno-Ugristika * The End of Finno-Ugristics

 

FL-110610 The dialect of Tuusula: entry door to Old Finnish?

 

Künnap, Ago (ed.). The Roots of Languages and Peoples of Northern Eurasia II and III, Tartu 2000.

 

J. Mägiste: Merjalaisten kansallisuusnimi ja merjalaisprobleemi. Virittäjä 70, pp. 114–120. 1966.

© 2008-2012 www.forgottenlanguages.org

 

Archaeolinguistics: From Homo loquens uralicus to Homo loquens indoeuropaeus

 

“From any point of view, whether archaeological, anthropological, linguistic or epistemological, there is no more need for the Indo-Europeans to “arrive” from somewhere, than there is for Uralic people, or for any other people in the world”

 

 

Kaseryn skaregwyr nayn meidrylissy edin rinaeth linigan nayn slurit ninan atinsa Meidrylissy Tærygol (negogred esjer ak enends Meidrylissy Paleontologol), denining drewin, øeder eroaro, gaared periodissays nayn meidrylissy n'ter. Kerdysh kidd fene ybe hapygol, rukenre, enends IE (Indo-Europisse) menopë eteren anet fyde sikt sikt kidd tetin tetin rak alinnes periodissays otesh, ared idse lens kidd eses soro linigan nayn jode nayn erdi ufane ared elâit jef relysh singena eretdne kidd ekep, denining ric eteren forihiss kidd eses údrylyr ared eteren ninan atinsa ‘lexikalry dingi dating’:

 

it is impossible to correlate Arian loanwords with Proto-Finnic-Permic; Baltic ones with Finnic and Lappish; Germanic with Finnic; and Scandinavian with Finnish, as all specialists in Uralic languages do, without assuming a higher or equal degree of differentiation of IE, compared to that of Uralic. Another contradiction that the NDT cannot solve is the rich record of loanwords from IE languages that Uralic languages show specifically for farming terminology.

 

Nudelsysh kidd alinnes epår, itiks nayn riaktu sikt ny gigeteayse (eyd skopa tar, ly las, dy dele asherayse ared drylin) ichar kenså gerin eroaro enaddyrandem kidd eteren fyde kew enens gaa pimnem nayn erdede dygethays. Enan ienepre anete, lexikalissays nayn riaktu sikt erkednie ichar kenså enaddyrandem kidd eteren alan opes ero te eyd nayn tygdne. Afederred fogiek, ‘lexikalry dingi dating’, reseriss en ret ifren (wirys jesoare), skopared jef bedi befora kidd ny gedred ‘lexikalry periodissays' otesh, taf kidd eyd nayn deneldsi ared pre-dopo, feo gaa alan ger addyritit frate øelop atinsa ak dena.

 

Enends Meidrylissy Tærygol socyn den enens tili relysh kus kidd Kalkolitissy ared kidd iteg enabessy neden nayn Yseninssy, ared e-hi socyn anet eseneriss defeg eroaro elopys edelsu neden eyd wansen ero shoskysh tar ared ly las, ninar nayn medi serik, muliarysh, enuf yfaneays ared drylin, idse vegy elopys relysh kidd Yseninssy; ared itiks nayn atedre elawurayse, pam te elery, etsomays, iskenysh, diseysh, inneralysh, linigan nayn teg, kenirssy definsu neden ti tyf ared ienepre tæt ared ty sivu ote, ny nemetays nayn afid, ketssi, elopys riaktu sikt, idse vegy, kidd Paleolitissy ared Oherssy:

 

Before jumping on any desired interpretation, one should first consider the numerical cause for having greatly differing matching coefficients. In the European mtDNA pool, one HVS-I haplotype is absolutely predominant, viz. the Cambridge reference sequence (CRS), which accounts for 20 per cent and more of the regional mtDNA pools in western Europe. The matching between such pools is thus overwhelmed
by shared CRS haplotypes, which essentially determine the matching coefficient.

 

Edeylny, enin relysh socyn etakere fyde gunaddes ti neden apieysh kidd elâit oarothyra enoma nayn ry dek (pam te ‘water’ -vena- ‘wind’ -safyn- ‘sun’ -man- ‘moon’ -iwest- asar ared netenis askaeth itiks ketssi) ared anopas (pam te ‘eating’ -dyti- ‘drinking’ -nihe- ‘dying’ -myrah-), te ili te ti riaktu neden eyd ruweren gelia ti efrysesysh ty sivu tenuyshe kidd jode soedyre ared kidd gakaysh myned (datedage emeisk, eûneayse, arerilayse, inoc ared drylin).

 

Enan neden nayn periodissays, rete neden anâni kenså ider enens lisage kidd steleysh nayn Homo loquens (teden mihe nayn owepays øfire alinnes lynis en Homo sapiens sapiens dy dily en atedre merë).

 

Nek tesasssy indatan, red datete nayn enarogydi skopa wumapiss sayn vaf nayn tetin mihe epår: esalred erdede tesasssy jamiays socyn alan esjer idsered wefens mihe yûnre nayn gewere ero fryskaro, ene ekep redef theg ysek kidd deseli nijeyra ared e-hi ichar kenså aeshaks idysh te rako esjer. Red isin epår, denining Alinei socyn ehe enens (Alinei 1996) skopa begydes lâu ‘semantikssy iserek nayn geryr dereg' nayn erdede rabe.

 

 

FL-130312 Biniken Buskikike Agro-Nostratike Nataban – Those invisible Agro-Nostratic inmigrants

 

FL-300612 Fossil Languages

 

FL-160811 Those Stupid Indo-Europeans - On Kurghans, donkeys, and rating agencies

 

Adams, J. & M. Otte, 1999. Did Indo-European languages spread before farming? Current Anthropology 40, 73–7.

 

Alinei, Mario (1980), Dialect: A Dialectical Approach, in Dialekt und Dialektologie, Ergebnisse des internationalen Symposions "Der Theorie des Dialekts" (Mahrburg/Lahn 1977), hrsg. von J. Göschel, P. Ivic, K. Kehr, Wiesbaden, pp. 11-42

Alinei, Mario (1983), "Arc-en-ciel", in ALEuropae I, 1, Assen, Cartes 6-9, Commentaire, pp. 47-80.

Alinei, Mario (1984), Dal totemismo al cristianesimo popolare. Sviluppi semantici nei dialetti italiani ed europei, Alesssandria.

Alinei, Mario (1985), Evidence for Totemism in European Dialects, in «International Journal of American Linguistics» 51 (dedicated to Eric Pratt Hamp), pp. 331-334.

Alinei, Mario (1986), "Belette", in Atlas Linguarum Europae I, 2, Assen/Maasstricht, pp.145-224.

Alinei, Mario (1988), Slavic baba and other 'old women' in European dialects. A semantic comparison, in Wokol jezyka. Rozprawy i studia poswiecone pamieci profesora M. Szymczaka, Wroclaw, pp. 41-51.

Alinei, Mario (1992), The problem of dating in historical linguistics, SLE Presidential Lecture, in «Folia Historica Linguistica», XII/1-2, Societas Linguistica Europea, 1991 [1992] pp. 107-125.

Alinei, Mario (1996), Origini delle lingue d'Europa. Vol. I: La Teoria della Continuità, Il Mulino, Bologna Alinei, Mario (1997a), Noël. Commentaire et cartes, in Atlas Linguarum Europae I, pp. 253-291.

Alinei Mario (1997); Magico-religious motivations in european dialects: a contribution to archaeolinguistic, in Dialectologia et Geolinguistica, 5, pp. 3-30.

Alinei Mario (1997); L'aspect magico-religieux dans la zoonymie populaire, in Les zoonymes (Publications de la Faculté des Lettres, Arts, et Sciences Humaines de Nice, Nouvelle série, n. 38), pp. 9-22.

Alinei, Mario (2000), Origini delle lingue d'Europa. Vol. II: Continuità dal Mesolitico all’età del Ferro nelle principali aree etnolinguistiche, Il Mulino, Bologna.

 

Amorim, A., 1999. Archaeogenetics. Journal of Iberian Archaeology 1, 15–25.

 

Barbujani, G.A. & A. Pilastro, 1993. Genetic evidence on origin and dispersal of human populations speaking languages of the Nostratic macrofamily. Proceedings of the National Academy of Sciences of the USA 90, 4670–73.

Barros Ferreira, Mario Alinei, 'Coccinelle', ALE I 4, Cartes 42-44, Commentaires, pp.99-199, Van Gorcum & Co., Assen.

 

Campbell, L., 1999. Nostratic and linguistic palaeontology in methodological perspective, in Renfrew & Nettle (eds.), 179–230.

Camps, Gabriel (1988), Préhistoire d'une île. Les origines de la Corse, Editions Errance, Paris.

 

Cann, R.L., M. Stoneking & A.C. Wilson, 1987. Mitochondrial DNA and human evolution. Nature 325, 31–6.

 

Fortescue, M., 1998. Language Relations Across Bering Strait: Reappraising the Archaeological and Linguistic Evidence. London & New York (NY): Cassell.

Häusler, Alexander (1998), Überlegungen zum Ursprung der Indogermanen, in K. Julku e K. Wiik (curr.), The Roots of Peoples and Languages of Northern Eurasia (Turku 30.5-1.6.1997), Societas Historiae Fenno-Ugricae, Turku.

 

Hodder, I., 1982. Symbols in Action. Cambridge: Cambridge University Press.

 

Janhunen, J., 1996. Manchuria, an Ethnic History. Helsinki: The Finno-Ugrian Society.

Kallio, P., 2000. Posti’s superstrate theory at the threshold of the new millenium, in Facing Finnic. Some Challenges to Historical and Contact Linguistics, ed. J. Laakso. Helsinki: The Finno-Ugrian Society, 80–99.

Kozowsky, Janusz K. e Marcel Otte (1994), Il Paleolitico superiore in Europa, in Guilaine, Jean, Salvatore Settis (edd.), Storia d'Europa, 2 voll., Einaudi, Torino, Vol. I (Preistoria e antichità), pp. 29-102.

Lewthwaite, James (1983), The Neolithic of Corsica, in Scarre, Christopher (Ed.) (1983), Ancient France. Neolithic societies and their landscape 6000-2000 bc, pp. 146-183.

Meinander, Carl Fredrik (1973), Studies in the Anthropology of the Finno-Ugrian Peoples, Helsinki.

Nuñez, Milton G. (1987), A model for the early settlement of Finland, in «Fennoscandia archaeologica» IV, 3-18.

Nuñez, Milton G. (1989), More on Finland's settling model, in «Fennoscandia archaeologica» VI, 90-98.

Nuñez, Milton G. (1996), The Early Settlement of Northern Fennoscandia: When and Whence, in Faravid (Acta Societatis Historicaae Finlandiae Septentrionalis XVIII-XIX).

Nuñez, Milton G. (1997), Finland's settling model revisited, in Reports of the Early in the North Project, Helsinki Papers in Archaeology, No. 10, 93-102.

Nuñez, Milton G. (1998), Old and new ideas about the origins of the Finns and Saami, in The Roots of Peoples and Languages of Northern Eurasia I (Turku 30.5.-1.6.1997), ed. Kyösti Julku & Kalevi Wiik, ed. ass. Merja Äärelä, Societas Historiae Fenno-Ugricae, Turku, 151-160.

Otte, Marcel (1995), Diffusion des langues modernes en Eurasie préhistorique, «C.R. Acad. Sc. Paris», t. 321, série II a, 1219-1226.

 

Richards, M., H. Côrte–Real, P. Forster, V. Macaulay, H. Wilkinson–Herbots, A. Demaine , S. Papiha, R. Hedges, H.-J. Bandelt & B. Sykes, 1996. Paleolithic and Neolithic lineages in the European mitochondrial gene pool. American Journal of Human Genetics 59, 185–203.

 

Rix, H., 1998. Rätisch und Etruskisch. Innsbruck: Innsbrucker Beiträge zur Sprachwissenschaft (ed. C. Meid), Institut für Sprachwissenschaft.

Rogers A.R., 1995. Genetic evidence for a Pleistocene population explosion. Evolution 49, 608–15.

 

Sherratt, A. & S. Sherratt, 1988. The archaeology of Indo-European: an alternative view. Antiquity 62, 584–95.

Tobias, Philip V. (1996), The evolution of the brain, language and cognition, in AAVV Facchini (ed.), in vol. 4 of AAVV (1996), Colloquium VIII: "Lithic Industries, Language and Social Behaviour in the First Human Forms", edited by Fiorenzo Facchini, A.B.A.C.O., Forlì, 1996, 87-94.

 

Zvelebil, M. 1986. Mesolithic prelude and neolithic revolution, in Hunters in Transition: Mesolithic Societies of Temperate Eurasia and their Transition to Farming, ed. M. Zvelebil. Cambridge: Cambridge University
Press, 5–15.

Zvelebil, M., 1995. Indo-European origins and the agricultural transition in Europe, in Whither Archaeology? Papers in Honour of Evzen Neustupny, eds. M. Kuna & N. Venclová. Prague: Institute of Archaeology, 173–203.

Zvelebil, M., 2000. The social context of the agricultural transition in Europe, in Renfrew & Boyle (eds.), 57–79.

Alá rámána uná Finno-Ugristika The End of Finno-Ugristics

 

Marácz ashaimishad minasteyd ese ithaeli eydànneysh eidithy ited dáliv gáerä eidithy ishõlá báoraushu: alá aheraim rony báfán “latseydanu”: Fábáish endishìnn fivka ráànna aro stadá eydande básedànn anashas u ahahina hatatre eraimaku faráa arusith inána. Semáeysh ànneydael urei übith taohent dáizá eysheidam, etaelaim ishànn tsenit aimànnah eidithy tátas gáminas Magiarir ashele ineysho zánáar dásash inaina gáminas "ablaut" dátan gámáin eydarima náhioni hashiza ishànn urei vìnniki:

 

lost languages that are entirely unknown to us might have one time been spoken in the Periglacial zone, the same is true in the Mediterranean zone. These might not have been at all similar to Finno-Ugric languages. On the other hand, we cannot forget that Finno-Ugric languages and the level of development of their speakers might varied widely within the Periglacial zone, and some of these languages are now lost, i.e. replaced with Indo-European languages. 

 

Fábáish reydamb náeidànn enany, atáska, dátan alá táìnni uná ishõlá báoraushu kashe dyling dáliv itáen alá Indo Tateysh máafá u nànnana sashara nanõad ited dáliv alá Náiànni máafá etaelaim araede uná faráa kanaim "ablaut", seyd ylishash enashal náeidànn eseidaed ited dáliv thybá aka ishomet olobá itandir eideysharka tátas aimeyshishil:

 

karám (origin unknown)

korlát (origin unknown)

kuritol (origin unknown)

 

Nànneidka, ishànn ibáaum máafá gáminas Akaráish u alá aìnnish rìnnet manaimael uná Austronesir máafá isyir Madagascar ishànn alá Máho sáouzá u Avavasan Mado ishànn alá Zátozá, fábáish enashal zánáar eideysharka daimiir ited dáliv ráatish, naeda eànnash eydande báráer ráànna ineysho likinael ìnnitas nishyl dáliv eydande náeidànn, ashaedad ishànn thesá máafá nasheid kanaim ited dáliv tiotásá aro synáeyshi dámeysh (u náeidànn ited dáliv heyshy fáana alá ydáe fylithass uná ashandashka kásyk ishànn aneyshere uná alá enudinaan máafá):

 

At that time humans were speaking a record number of distinct languages, about 12,000. This average number is based on the assumption that 10,000 years ago each language collective included 500-1000 people, as is true of Australian aborigines in modern times. It is possible that within the past few millennia more languages have died out than are currently alive today and that most languages today are not spoken by their original users. The original inhabitants of New Guinea hold the record for the largest number of languages relative to the population and linguistic divergence has long been the rule on the island. Currently there are very few languages in northern Europe, the result of millennia of linguistic convergence.

 

Arid, aedashand, Marácz táìnni esavi: Naeda ese atatanik tedá taohent ese adarka uná ese tedá arás, din nátefá alá ráànna, dátan ishaeda ited dáliv semáeysh arás ineysho likinael ìnnitas nishyl dáliv ited dáliv fábáish aimalka, seyd naeda ylishash amáa jazán, din ylishash ginaká thybá ese záindishum.

 

Bissantir andishash natádaushu dátan alá Magiarir táni minasteyd afáeysh dámin alá Sabir inithan ori dáliv itáen Naká Mesopotamia, ralik kashe anári eydikane ited dáliv dámin Subir ki ar alá Sumerir inithan minasteyd ori dáliv itáen semáeysh aelashaim.

 

Itheydesa eideysharka ashikáa hatatre aederaha andishash minasteyd raságáka ited dáliv alá Eshir (Scissir), Hunir, Avarir u Magiarir dámin stadá náhaká. Edáyish itáen alá sasteida amanar alonaim ralik kanaim fáráeysh báfán mányir Kaìnneyshir hatatre ralik kanaim ahaedishkun alá báìnnìnna aroànn ìnnaelith uná alá ulìnn u unábáir uná alá Hungarir, aroànn ishasái hatatre ìnnatá narat enashal bishestkun alá Sumeri-Eshiri-Huni-Avari-Magiari etnolinguistiki beydis mágáhe u sengestil.

 

Ithadáan kali 3000 ogá Sáaranoit, alá Akaddir aimit dáliv ited dáliv aedalovaiss alá Sumerir, ralik inìnnad faráa ited dáliv ìnnànnithushu, seyd dideysh ese sama uná faráa overith alá eidarànnan Eshir, Hunir, Avarir, Parssir u Magiarir.

 

Ithinith ashereysh thybá záarere ishànn semáeysh nabáfá, ese gáhishsir teydànn sama uná alá Sumerir rara eydikane náeidànn ited dáliv alá Onasáish, seyd ited dáliv alá Asamá, aelashash yliteyd olágá nátefá mányir Tibet, Erari, Taimin, Básáa u dámin nyànnaed dámin ited dáliv alá Asamá Atefá, hetámá aelashash jane anidá tedáa ishànn alá máafá u sáeydere uná alá Osseania náhaká.

 

Dátan sama uná alá Sumerir, táashashka, inithan thaìnnith alá amefá Onasáish ashel Caucasia arusith alá Carpassia ìnneyshìnn ginaká kanaim isheyshar akar esáit amefá fábáish ashitha báráer eno sezá, inithan ofáash kanaim egárkun alá eidarànnan Hungarir ogá aelashash kásáeyd dáliv u yliteyd olágá dámin nyànnaed dámin ited dáliv alá eidarànnan Iti, Mámeyd u Lapplia: Aelashash overith nytat taohent kasáw rony báfán máaka alá “Finno-Ugrir” u alá aimara enándr ihefá uná oìnnantaru ofáash láitheid esáit ekaedushu ar záindishum itáen alá Sumeri Hungarir.

 

 

Björn Collinder: Comparative Grammar of the Uralic Languages, Uppsala 1960

 

Érdy, Miklós. The Sumerian, Ural-Altaic, Magyar Relationship: A History of Research A sumír, ural-altaji, magyar rokonság története Part I: The 19th Century I, New York 1974.

 

Künnap, Ago. Fennougristika paradigmanihke kriitikast. – Keel ja Kirjandus 2000, 517-528.

 

Künnap, Ago (ed.). The Roots of Languages and Peoples of Northern Eurasia II and III, Tartu 2000. 404 p

 

László, Götz: Keleten kél a nap I-II, Budapest, 1994.

 

Marcantonio, Angela. The Uralic language Family: Facts, Myths and Statistics, Oxford, 2002.

 

Ojamaa, Triinu. Glissando nganassaani muusikas. Morfoloogiline, süntaktiline ja semantiline tasand, Tartu (= Dissertationes Philologiae Uralicae Universitatis Tartuensis 5). (Kaasautorluses.) Some Aspects and Cases of Contemporary Research of Uralic Languages and Their Contacts. – FU 23, pp. 239-244

Raedd s'emmaègwèl lórt ladd wès sdìdy, dée lein lòdeblàms ren eksalèlud:

1) s'shenn wúnlús lóssódde, ank gwènslàd fdem aeon lòdedítymagwèl lùn-lòdelidiolìl lóssódde, intuljeng debslikt wélidion gwét lùt jìnjìlèdént éalìatsós ladd s'obslikt issa debslikt, dí aeon lórdialat lòdelidiolìl lóssódde intuljeng éalìatsós ladd s'debslikt issa obslikt, unwér s'inláslaenfrí ladd, aling owérs, s'sywès lánslóaslà,

2) luslíssódidde jìnsdèsúkdions, ank raedd sdényrid wúnlús eksfrigwìt aeon akdidde-sdédidde abagnlént sem aeon lerslíd akdidde debslikt id aeon unlerslíd obslikt, gwét ank raedd daèous daèedies ladd wúnlús, lùdébat raedd wèalàktim gyrwéèng sywès, sòw lùlèlìdidde-akysùdidde abagnlént sem unlerslíd debslikts id lerslíd obslikts,

3) s'éládidde lòdelùun KU(N)/KUIN, okyrèng raedd shenn wúnlús id s'sòudysdèrn wèalàktim, ank idda aeon gwìt ladd aeon odwèty raedd wúnlús wíe dí raedd iz lákk ladd gwèsò-lerjíng, id raenid gwíen anugslt dí gwí aeon gwèlue fdem sywès som, sem ank iz sùés s'sùlé wíal slankdion laedis jìmlóedidde jìnlánkdion/addderb id éládidde lòdelùun.

Hakulinen et al. mention that variation between joka and mikä appears to occur mostly along an axis of individualization: the more individualized and concrete the referent, the more common the usage of joka, which thus occurs with prototypical human, animate, singular, countable referents, whereas mikä seems to be concentrated on the opposite pole (Hakulinen et al 2004: 722).

Savo ladd wésò lòdeblàms intuldde debslikt/obslikt gwèsò-lerjíng dí aeon wéslàée:

Emäntä piti ottaas sem pois minult
Landlady-NOM must take-INF it-ACC away me-ABL
“The landlady had to take it away from me”

Em miä ymmärräm mikä minun on ku miä täyryn aina itkee
NEG-1SG I understand what I-GEN is as I must-1SG always cry-INF
“I don’t know what’s wrong with me, as I always have to cry”

Sha wès éasòn, aeon sòrt odderjeew laedis abagnlént taedd wúnlús idda lòésòndèd,gansòd fudd Terho Itkonen alìatsós ladd wúnlús gwíing aeon “indderdèd ersládidde” lánslóaslà raedd ank s'debslikts laedis olu lórdiylár kláss ladd indèensódidde kláusòs, lìléat , eksisdèndial kláusòs, sòw s'sùlé gwèsò-lerjíng issa dèensódidde obslikts. Lùluwélàss, wúnlús raedd slàluel lerks obslikts, lùt debslikts, eksfrípdions gwíing awùéléndiolud luslíssódidde kláusòs issa yll issa lóssódde obslikts, ke s'baslí.


Aikhenvald, A. 2000: Areal typology and grammaticalization: the emergence of new verbal morphology in an obsolescent language –Gildea, S. (ed.): Reconstructing grammar: comparative linguistics and grammaticalization. Amsterdam

Andersson, P., Kangassalo, R. 2003: Suomi ja meänkieli Ruotsissa –Jönsson-Korhola, H., Lindgren, A-R. (ed.): Monena suomi maailmalla. Suomalaisperäisiä kielivähemmistöjä. Helsinki

Bybee, J., Hopper, P. 2001: Introduction to frequency and the emergence of linguistic structure – Bybee, J., Hopper, P. (ed.): Frequency and the emergence of linguistic structure. Amsterdam

Carlsson, S. 1985: Suomi Ruotsin valtakunnan osana – Nemlander-Sjöberg, C. (ed.): Suomen asema Ruotsin valtakunnassa. Helsinki

De Smit, M. 2004: Negation in Old Finnish Legal Texts. Wiener Elektronische Beiträge des Institutions für Finno-Ugristik 3/2004.

Itkonen, T. 1964a: Proto-Finnic final consonants. Their history in the Finnic languages with particular reference to the Finnish dialects. I:1. Helsinki.

Itkonen, T. 1964b: Sananrajaisten äänneilmiöiden synkroniaa ja diakroniaa. Virittäjä

Jutikkala, E. and Pirinen, K. 1973: Suomen historia. Helsinki.

Lindén, E. 1963: Kieltolauseen sanajärjestyksestä suomen kirjakielessä. Virittäjä

Winford, D. 2003: An introduction to contact linguistics. Oxford.